Maalivahdin työ: alue, vastahyökkäys ja ensimmäinen syöttö

Maalivahti on käsipallossa ainoa pelaaja, jolla on oma alue ja omat vapautensa. Hänen työnsä jakautuu kolmeen osaan: torjunta, pallon haltuunotto ja pelin avaaminen.

Alue antaa vapauksia

Maalialueella maalivahdilla on enemmän vapauksia kuin kenttäpelaajalla. Hän saa liikkua pallon kanssa alueellaan ja pitää palloa, kunnes tuomari katsoo pelin hidastuvan. Alueen ulkopuolella häntä koskevat samat säännöt kuin muuta kenttää: kolme askelta, kolme sekuntia ja sama pallonhallinta.

Maalivahti ei saa ylittää maalialueen viivaa pallon kanssa. Hän voi tehdä maalin vain heittämällä pallon vastustajan maaliin, ja oma maali syntyy vain, jos pallo menee hänen maaliinsa ohi torjunnan.

Torjunta on liikettä, ei vain käsiä

Torjunta alkaa ennen heittoa. Maalivahti lukee heittäjän askeleet, hartialinjan ja käden asennon, ja valitsee sen jälkeen liikkeen. Jalkatyö ratkaisee enemmän kuin käsien nopeus: jos vartalo on liikkeessä väärään suuntaan, kädet ehtivät harvoin paikalle.

Harjoituksessa maalivahti työskentelee mieluiten lyhyissä sarjoissa, joissa toistuu sama tilanne: laukaus yhdeksän metrin viivalta, laukaus laidalta ja läpiajo. Toistojen määrä on tärkeämpi kuin yksittäisen torjunnan näyttävyys.

Ensimmäinen syöttö käynnistää hyökkäyksen

Kun maalivahti saa pallon, peli kääntyy. Nopea vastahyökkäys syntyy yhdestä tai kahdesta syötöstä, jotka lähtevät ennen kuin vastustaja ehtii järjestäytyä. Siksi maalivahdin ensimmäinen syöttö on harjoituksen kohde siinä missä torjuntakin.

Hyvä avaus lähtee laitaan, jossa on tilaa, tai suoraan keskelle nousevalle pelaajalle. Maalivahdin katse käy ensin ylös ja vasta sitten pallo lähtee: jos katse on lattiassa, syöttö on myöhässä.

Maalivahdin viikko

Maalivahdin harjoitusviikkoon kuuluu torjunnan lisäksi jalkatyötä, heittovoimaa ja syöttöharjoituksia. Yksi yhteinen harjoitus kenttäpelaajien kanssa on tärkeä, koska avaus tapahtuu aina yhteistyössä. Muuten maalivahti harjoittelee yksin tilannetta, jota ottelussa ei koskaan tule.

Torjunta-asento

Maalivahdin perusasento on matala ja leveä. Polvet ovat koukussa, paino päkiöillä ja kädet hieman irti vartalosta. Asennon tarkoitus on mahdollistaa liike molempiin suuntiin, ei näyttää valmiilta. Maalivahti, joka seisoo suorana, ehtii harvoin alakulmaan.

Torjunnassa tärkein hetki on se, kun heittäjän käsi lähtee taakse. Silloin maalivahti tekee päätöksen ja lähtee liikkeelle. Jos hän odottaa pallon irtoamista, liike alkaa liian myöhään. Siksi harjoituksessa toistetaan tilannetta, jossa maalivahti näkee vain heittäjän vartalon, ei palloa.

Maalivahdin harjoitus

Maalivahdin harjoituksessa toistuu kolme asiaa: jalkatyö, torjunta ja avaus. Jalkatyötä harjoitellaan ilman palloa, torjuntaa lyhyinä sarjoina ja avausta kenttäpelaajien kanssa. Yksittäinen näyttävä torjunta ei ole harjoituksen tavoite: tavoite on, että sama liike toistuu väsyneenäkin.

Maalivahdin kannattaa harjoitella myös heittoa ja syöttöä. Pitkä avaus on ase, joka käynnistää vastahyökkäyksen suoraan maalin edestä. Kun maalivahti pystyy heittämään tarkan syötön koko kentän yli, vastustajan on pakko jättää pelaajia alas.

Vastahyökkäyksen lukeminen

Vastahyökkäys alkaa siitä hetkestä, kun maalivahti saa pallon. Hänen katseensa käy ensin ylös ja vasta sitten pallo lähtee. Hyvä avaus lähtee laitaan, jossa on tilaa, tai keskelle nousevalle pelaajalle, joka on jo liikkeessä. Huono avaus lähtee sivulle seisovalle pelaajalle, ja hyökkäys pysähtyy ennen kuin se alkoi.

Maalivahdin ja kenttäpelaajien yhteinen harjoitus on siksi tärkeä. Kun pelaajat tietävät, mihin maalivahti avaa, he lähtevät liikkeelle jo ennen torjuntaa. Tämä on yksi nopeimman käsipallon salaisuuksista: vastahyökkäys ei ala syötöstä vaan siitä, että joku lähtee juoksemaan ajoissa.

Maalivahdin viikko

Maalivahdin harjoitusviikkoon kuuluu torjunnan lisäksi jalkatyötä, heittovoimaa ja syöttöharjoituksia. Yksi yhteinen harjoitus kenttäpelaajien kanssa on tärkeä, koska avaus tapahtuu aina yhteistyössä. Muuten maalivahti harjoittelee yksin tilannetta, jota ottelussa ei koskaan tule.

Maalivahdin varusteet ja turvallisuus

Maalivahdin varusteisiin kuuluu erivärinen paita, joka erottaa hänet kenttäpelaajista. Moni maalivahti käyttää myös pitkiä housuja ja pehmustettuja polvisuojia, koska torjunta tapahtuu usein polvien varassa. Varusteet eivät ole koriste: ne ovat osa työturvallisuutta lajissa, jossa pallo lähtee maalia kohti kovalla vauhdilla.

Turvallisuus alkaa siitä, että maalivahti tietää, missä maali on. Hän ei katso palloa koko ajan vaan liikkuu suhteessa maalin tolppiin. Kun maali on selässä, torjunta on mahdollinen myös silloin, kun hän joutuu liikkumaan sivulle.

Alueen raja on maalivahdin työraja

Maalialueen viiva on maalivahdille samalla vapaus ja raja. Alueen sisällä hän saa liikkua pallon kanssa ja pitää sitä, mutta alueen ulkopuolella hän on kuin kuka tahansa kenttäpelaaja. Siksi maalivahdin on tunnettava viivan paikka ilman katsomista: hän tietää, missä hän voi vielä pitää palloa ja missä se on annettava pois.

Kun maalivahti ymmärtää tämän, hänen pelaamisensa nopeutuu. Hän uskaltaa ottaa pallon haltuun, katsoa ylös ja avata pelin, koska hän tietää, ettei kukaan voi tulla alueelle häiritsemään. Se on alueen koko tarkoitus.

Vastahyökkäys on maalivahdin toinen peli

Maalivahdin työ ei lopu torjuntaan. Se jatkuu siihen hetkeen, kun pallo lähtee hänen kädestään kohti vastustajan maalia. Nopein maali käsipallossa syntyy usein muutamassa sekunnissa torjunnan jälkeen, ja siksi maalivahdin ensimmäinen syöttö on yksi joukkueen tärkeimmistä aseista.

Maalivahti, joka harjoittelee avausta yhtä paljon kuin torjuntaa, muuttaa koko joukkueen pelin. Kun avaus lähtee tarkasti ja ajoissa, hyökkääjät ehtivät juosta ennen kuin vastustaja järjestäytyy. Se on helpoin tapa voittaa maali, joka ei näytä harjoitellulta.

Lähteet

• Kansainvälinen käsipalloliitto (IHF), pelisäännöt: https://www.ihf.info/
• Suomen Käsipalloliitto, maalivahtivalmennus: https://www.kasipalloliitto.fi/