Kenttä: 40 × 20 metriä ja sen viivat

Käsipallokenttä on 40 metriä pitkä ja 20 metriä leveä. Maali on kolme metriä leveä ja kaksi metriä korkea. Samat mitat pätevät yhtä lailla liigan ottelussa ja koulun salissa pelattavassa junioripelissä, ja jokainen viiva kertoo pelaajalle, mitä seuraavaksi saa tehdä.

Kuuden metrin alue

Maalin edessä on kuuden metrin alue eli maalialue. Se on maalivahdin aluetta: vain maalivahdilla on oikeus olla siellä. Kenttäpelaaja saa koskettaa maalialueella olevaa palloa vasta, kun pallo on ylittänyt viivan kokonaan. Tämä on yksi lajin tärkeimmistä säännöistä, koska se antaa maalivahdille rauhan ottaa pallon kiinni ilman, että häntä saa työntää.

Pelaaja saa kuitenkin hypätä alueen yli ja heittää ilmasta. Heitto on laillinen, kun pallo on irronnut kädestä ennen kuin pelaaja osuu lattiaan. Siksi harjoituksissa opetellaan ponnistamaan riittävän kaukaa ja ajoittamaan lasku alueen ulkopuolelle.

Yhdeksän metrin viiva

Maalialueen ulkopuolella kulkee yhdeksän metrin vapaheittoviiva. Se on katkoviiva, joka kertoo, mistä vapaaheitto annetaan. Kun rike tapahtuu maalialueen ja yhdeksän metrin viivan välissä, heitto suoritetaan yhdeksän metrin viivalta. Kun rike tapahtuu kauempana, heitto lähtee rikkeen paikalta.

Vapaheitossa vastustajat muodostavat muurin kolmen metrin päähän pallosta. Yhdeksän metrin viiva on siksi koko puolustuksen tärkein maantieteellinen kohta: sen sisäpuolella hyökkääjä on vaarallisin, ja sen ulkopuolella puolustus ehtii järjestäytyä.

Seitsemän metrin viiva

Seitsemän metrin viiva on rangaistusheiton viiva, yksi metri pitkä. Rangaistusheitto tuomitaan, kun maalintekotilanne estetään sääntöjen vastaisesti. Heittäjällä on kolme tukijalkaa koskevaa sääntöä: yksi jalka pysyy viivan takana, kunnes pallo on lähdössä. Maalivahdilla on oikeus liikkua viivallaan, mutta ei lähemmäs heittäjää.

Keskiviiva ja vaihtoalue

Keskiviiva jakaa kentän kahtia, ja aloitus tapahtuu sen keskeltä. Sivurajalla keskiviivan molemmin puolin on vaihtoalue: vaihto tapahtuu oman vaihtoalueen kautta, ja kentälle astutaan vasta kun vaihtava pelaaja on poistunut. Siksi vaihdot näyttävät aina hetken ajan kahdelta liikkeeltä.

Kentän mitat ovat siis paljon muutakin kuin numeroita. Kuusi metriä on maalivahdin työrauha, yhdeksän metriä on puolustuksen raja, seitsemän metriä on tuomittu tilanne ja keskiviiva on pelin alku.

Maalin mitat ja tolpat

Maali on kolme metriä leveä ja kaksi metriä korkea, ja maalin tolpat kuuluvat maaliin. Pallon pitää ylittää maaliviiva kokonaan, ennen kuin maali hyväksytään. Maalin takana on verkko, joka pysäyttää pallon, ja verkko kuuluu kentän varustukseen.

Maalin edessä on maalialueen viiva, ja maalin sisällä on maalivahdin paikka. Maalivahdin varusteet, kuten erivärinen paita, auttavat tuomaria ja pelaajia erottamaan maalivahdin kenttäpelaajista. Väri ei ole koriste vaan sääntöjen tarkoittama merkki.

Kenttä koulun salissa

Suurin osa Suomen käsipallosta pelataan koulujen ja liikuntahallien salissa, ei suuressa areenassa. Siksi kenttä sovitetaan salin mittoihin: jos sali on kapeampi kuin 20 metriä, kenttää kavennetaan molemmilta laidoilta yhtä paljon. Pituus 40 metriä on helpompi saada, mutta sekään ei ole itsestäänselvyys pienissä saleissa.

Sovittaminen ei muuta viivojen merkitystä. Kuuden metrin alue pysyy kuuden metrin alueena, ja yhdeksän metrin viiva pysyy yhdeksän metrin viivana suhteessa maaliin. Junioripelissä viivat piirretään usein teipillä tai maalataan lattiaan, ja siksi viivan paikka kannattaa tarkistaa ennen jokaista turnausta.

Miten kenttä näkyy harjoituksessa

Hyvä harjoitus käyttää kenttää kokonaan. Kapea käytävä keskellä ruuhkautuu nopeasti, ja siksi harjoituksessa kannattaa mitata kenttä askelilla: kuinka monta askelta laidasta keskelle, kuinka monta askelta maalialueen viivalta yhdeksän metrin viivalle. Kun pelaaja tuntee etäisyydet kehossaan, hän ehtii puolustaa ja hyökätä ilman että katsoo viivaa.

Kentän mitat ovat siis työkalu. Ne kertovat, mistä puolustus alkaa, mistä vapaaheitto lähtee ja milloin maalivahti on omalla alueellaan. Kun nämä kolme asiaa ovat selvät, peli näyttää heti järjestäytyneemmältä.

Usein kysytty

Miksi maalialue on juuri kuusi metriä? Alueen koko on valittu niin, että maalivahdilla on tilaa liikkua maalin edessä ja että hyökkääjä joutuu ponnistamaan kauempaa kuin yhden askeleen. Kuusi metriä antaa maalivahdille reaktioajan, joka tekee torjunnasta mahdollisen.

Saako viivalle astua? Saa. Viiva on raja, joka mitataan sen ulkoreunasta, ja pelaaja saa koskettaa viivaa. Vasta viivan ylittäminen alueen sisäpuolelle on rike.

Kentän tarkistaminen ennen peliä

Ennen turnausta kenttä tarkistetaan järjestyksessä. Ensimmäiseksi mitataan pituus ja leveys. Toiseksi katsotaan, että maalialueen viiva on ehjä ja että yhdeksän metrin katkoviiva erottuu lattiasta. Kolmanneksi tarkistetaan maalit: verkko, tolpat ja se, että maali on kiinni lattiassa. Neljänneksi katsotaan, että vaihtoalue on merkitty ja että kello toimii.

Tarkistus kuulostaa byrokratialta, mutta se ratkaisee ottelun. Huonosti kiinnitetty maali kaatuu tilanteessa, jossa maalivahti ottaa pallon kiinni. Epäselvä viiva aiheuttaa riidan, jota kukaan ei voi ratkaista jälkeenpäin. Siksi tarkistus tehdään ennen kuin pallo on ilmassa.

Kenttä ja katsojat

Kenttä ei ole vain pelaajia varten. Katsomossa istuvat vanhemmat, juniorit ja entiset pelaajat, ja he näkevät pelin eri kulmasta kuin tuomari. Siksi monet hallit merkitsevät katsomopaikat niin, että maalin edusta näkyy mahdollisimman hyvin: juuri siellä tapahtuu se, mitä käsipallossa tullaan katsomaan.

Kentän mitat ovat siis yhteinen kieli. Tuomari, valmentaja ja katsoja katsovat samoja viivoja, ja kun viivat ovat selvät, peliä on helppo seurata myös silloin, kun se on nopeaa. Se on paras mahdollinen lähtökohta sekä harjoitukselle että ottelulle.

Lähteet

• Kansainvälinen käsipalloliitto (IHF), pelisäännöt: https://www.ihf.info/
• Suomen Käsipalloliitto, sarja- ja peliohjeet: https://www.kasipalloliitto.fi/