Kuuden metrin alue: kuka saa astua ja milloin

Kuuden metrin alue on käsipallon ainoa paikka, joka kuuluu yhdelle pelaajalle. Maalivahti saa liikkua alueella, ottaa pallon kiinni siellä ja pitää sen hallussaan. Kenttäpelaajalle alue on kielletty, mutta kolme tilannetta aiheuttaa eniten kysymyksiä.

Pallo kuuluu maalivahdille

Kun pallo on maalialueella, se kuuluu maalivahdille. Kenttäpelaaja ei saa koskettaa sitä, vaikka pallo olisi vain osittain viivan sisäpuolella. Rike tuomitaan heti, kun pelaaja koskettaa aluetta tai sen sisällä olevaa palloa. Tämä sääntö on helppo muistaa: viiva on raja, ei maalivahdin etuoikeus.

Viivaa saa koskettaa

Maalialueen viivan koskettaminen ei ole rike. Pelaaja saa astua viivalle, ja hän saa liikkua viivaa pitkin. Rike syntyy vasta, kun pelaaja astuu viivan yli alueen sisäpuolelle. Myös ilmalennon aikana raja on sama: jalka saa käydä viivalla, mutta ei sen sisällä.

Ilmasta heittäminen

Hyppääminen maalialueen yli on sallittua ja tavallista. Pelaaja ponnistaa alueen ulkopuolelta, heittää ilmassa ja laskeutuu alueen ulkopuolelle. Heitto on laillinen, kun pallo irtoaa kädestä ennen laskua. Jos pallo on vielä kädessä pelaajan osuessa lattiaan, tilanne tuomitaan rikkeeksi.

Maalivahti saa tulla ulos alueelta. Alueen ulkopuolella häntä koskevat samat säännöt kuin kenttäpelaajaa: kolme askelta, kolme sekuntia ja sama kosketussääntö palloon. Maalivahti ei voi tehdä maalia heittämällä pallon omaan maaliinsa.

Miksi alue on olemassa

Alueen tarkoitus on suojata maalivahtia ja pitää peli reiluna. Ilman aluetta maalin edusta täyttyisi työnnöistä ja kaatumisista, ja maalivahti joutuisi kamppailemaan joka tilanteessa. Kuuden metrin alue antaa maalivahdille työrauhan ja hyökkääjälle selkeän tavoitteen: pallo pitää saada alueen ulkopuolelta maaliin.

Maalivahdin suoja

Alueen tärkein tehtävä on suojata maalivahtia. Kun maalivahti on alueellaan, häntä ei saa työntää eikä estää, ja pallo kuuluu hänelle. Ilman tätä sääntöä maalin edusta olisi jatkuvaa kamppailua, ja jokainen torjunta päättyisi loukkaantumiseen.

Suoja ei kuitenkaan tarkoita koskemattomuutta. Maalivahti saa ottaa pallon kiinni, heittää sen eteenpäin ja lähteä vastahyökkäykseen. Häntä koskevat samat säännöt kuin muuta kenttää heti, kun hän ylittää maalialueen viivan.

Rikkeet maalin edessä

Yleisin rike maalin edessä on se, että hyökkääjä astuu alueelle ennen kuin pallo on irronnut kädestä. Toinen yleinen tilanne on se, että puolustaja työntää hyökkääjän alueelle. Tuomari katsoo tilanteen kokonaisuutena: kuka oli alueella ensin, oliko pallo kädessä ja syntyikö maalintekotilanne.

Kun maalintekotilanne estetään sääntöjen vastaisesti, tuomitaan rangaistusheitto seitsemän metrin viivalta. Se on lajin painavin yksittäinen rangaistus, ja siksi se tuomitaan vain silloin, kun estäminen vei selvän maalintekomahdollisuuden.

Alue ja junioripelit

Junioripelissä kuuden metrin alue aiheuttaa eniten kysymyksiä, koska pelaajat ovat nopeita ja maalin edusta on täynnä. Valmentajan kannattaa opettaa aluetta jo pienestä pitäen: kuka saa mennä alueelle, milloin sinne saa hypätä ja mitä tapahtuu, jos pallo jää alueelle.

Yksi hyvä harjoitus on pelata kolmella kolmea vastaan maalin edessä niin, että maalivahdilla on oikeus ottaa pallo alueeltaan rauhassa. Kun pelaajat tottuvat siihen, että pallo kuuluu maalivahdille, turhat törmäykset vähenevät ja peli nopeutuu.

Tuomarin näkökulma

Tuomari seuraa aluetta koko ajan, mutta ei katso pelkkää viivaa. Hän katsoo palloa, käsiä ja jalkoja. Jos pallo on alueella ja kenttäpelaaja koskettaa sitä, rike on selvä. Jos pelaaja astuu alueelle ilman palloa, tilanne ratkaistaan sen mukaan, mitä pallolle tapahtui.

Siksi maalialue on hyvä esimerkki siitä, miten käsipallon säännöt rakennetaan: yksi selkeä raja, jonka merkitys aukeaa vasta kun katsoo palloa ja pelaajien liikettä samaan aikaan.

Alueen mittaaminen harjoituksessa

Harjoituksessa kuuden metrin alue kannattaa mitata konkreettisesti. Maaliviivasta mitataan kuusi metriä suoraan eteenpäin ja merkitään kohta. Sen jälkeen merkitään yhdeksän metriä. Kun pelaajat näkevät, kuinka lyhyt matka kuuden metrin viivalta maaliviivalle on, he ymmärtävät, miksi maalivahdilla on aikaa reagoida ja miksi hyökkääjän on pakko hakea kulma.

Mittaus kannattaa tehdä kolmesta kohdasta: keskeltä ja molemmilta laidoilta. Näin alue hahmottuu kaarena eikä suorana viivana. Moni juniori ajattelee maalialuetta suorana, ja siksi hän lähtee liikkeelle väärästä kulmasta.

Kuuden metrin alue nuoren pelaajan silmin

Nuorelle pelaajalle kuuden metrin alue on ensimmäinen sääntö, joka pitää opetella ulkoa. Siksi se kannattaa opettaa leikin kautta: pallo viedään alueelle ja maalivahti hakee sen, tai hyökkääjä yrittää hypätä alueen yli ja heittää ilmasta. Kun sääntö on koettu kehossa, se jää mieleen.

Valmentajan kannattaa kertoa myös, miksi sääntö on olemassa. Kun pelaaja tietää, että alue suojaa maalivahtia, hän lopettaa turhan törmäilyn itse. Sääntö ei ole este vaan sopimus, joka tekee pelistä mahdollisen kaikille.

Yksi raja, monta tilannetta

Kuuden metrin alue on siis yksi viiva, jonka ympärille rakentuu suuri osa lajin taktiikasta. Puolustus ryhmittyy sen ulkopuolelle, hyökkäys hakee kulmaa sen reunalta, maalivahti liikkuu sen sisällä ja tuomari katsoo sitä koko ajan. Kun tämä yksi raja on selvä, käsipallon pelaaminen ja valmentaminen helpottuvat huomattavasti.

Lähteet

• Kansainvälinen käsipalloliitto (IHF), pelisäännöt: https://www.ihf.info/
• Suomen Käsipalloliitto, tuomariohjeet: https://www.kasipalloliitto.fi/